LAUSUNTO: Kuntien osallistuminen automaattiseen liikennevalvontaan -mietinnöstä

Dnro 24/2008

Lausuntopyyntönne OM/29/41/2007, 16.6.2008

LAUSUNTO MIETINNÖSTÄ ”KUNTIEN OSALLISTUMINEN AUTOMAATTISEEN LIIKENNEVALVONTAAN” (OIKEUSMINISTERIÖN TYÖRYHMÄMIETINTÖJÄ 2008:4; 16.6.2008; OM 29/41/2007)

Suomen Asianajajaliitolta on pyydetty lausuntoa oikeusministeriölle Kuntien osallistuminen automaattiseen liikennevalvontaan -mietinnöstä. Mietinnössä ehdotetaan säädettäväksi laki poliisin ja kuntien välisestä yhteistoiminnasta automaattisessa liikennevalvonnassa. Laki antaisi valvontaan osallistuvan kunnan virkamiehelle toimivallan rikesakon määräämiseen.

Suomen Asianajajaliitto pitää automaattista liikennevalvontaa tärkeänä liikenneturvallisuuden edistämisessä. Suomen Asianajajaliitto kuitenkin katsoo, että jo olemassa oleva lainsäädäntö luo riittävät puitteet automaattisen liikennevalvonnan entistä laajempaan käyttöön ja hyvät edellytykset poliisin ja kunnan yhteistyölle. Mietinnössä esitetty lakimuutos on valtiontaloudellisesti huonosti perusteltu. Se aiheuttaa lisäksi hallinnollista päällekkäisyyttä ja tehottomuutta. Myös oikeusvaltioperiaate puoltaa sitä, että toimivalta säilyisi poliisilla.

Esityksen taloudelliset vaikutukset jäävät epäselväksi. Tämä koskee niin kunnan- kuin valtiontalouden tasoa. Valvontaan osallistuvan kunnan kulujen korvaamiseen ja mahdolliseen sakkotulojen ns. korvamerkitsemiseen osaksi kunnan valtionavustuksia liittyy hyvin paljon sekä hallinnollisia että kunnan- ja valtiontaloudellisia ongelmia. Sakkotulojen mahdollinen ohjautuminen kunnalle johtaisi hyvin helposti siihen, että valvonnan painopiste siirtyisi liikenneturvallisuusnäkökohdista taloudellisen edun hankkimiseen. Poliisin osalta tällaisen vinoutuman syntyminen ei ole samassa määrin ennakoitavissa.

Automaattisen nopeusvalvontajärjestelmän kaksinapaisuus aiheuttaisi epäselviä hallintosuhteita ja byrokraattista tehottomuutta. Liikennevalvonnan ja sakottamisen tulo yksittäisten kuntien toimivallan piiriin edellyttäisi poliisilta jatkuvaa kunnan viranomaisiin kohdistuvaa ohjausta ja valvontaa. Se, miten tämä ohjaus- ja valvontatoimi käytännössä järjestettäisiin, jää esityksessä epäselväksi. Tiedonsiirto ja kommunikointi poliisin ja kunnallisten viranomaisten välillä edellyttäisi myös uusien tietoteknisten järjestelmien luomista ja ylläpitoa, jotka olisivat poliisin jo käytössä oleviin järjestelmiin nähden päällekkäisiä.

Automaattisen liikennevalvonnan laite- ja henkilöresurssien lisääminen on varmasti nykytilanteessa perusteltua. Mikäli tätä koskeva poliittinen yksimielisyys on olemassa, nimenomaan poliisin kalustomäärärahoja ja automaattisesta liikennevalvonnasta vastaavaa poliisin toimistohenkilökuntaa tulee lisätä.

Tarvittavan taloudellisen panostuksen kokonaistason kannalta ei ole olennaista eroa, tapahtuuko voimavarojen lisääminen kunnan vai valtiontalouden puolella. Edellä todettujen hallinnollisten ja teknisten ongelmien vuoksi automaattiseen liikennevalvontaan liittyvien toimintojen pitäminen edelleen poliisissa on todennäköisesti taloudellisestikin tehokkaampi vaihtoehto.

Ehdotus asettuu osaksi kontrollijärjestelmän suurempaa muutoskehitystä, jossa tuomiovaltaa ja viranomaisten toimivaltaa yleensäkin delegoidaan yhä alemmalle tasolle. Sakotusvallan siirtäminen esityksen mukaisella tavalla oikeusviranomaisten ulkopuolelle on perustuslain ja oikeusvaltioperiaatteen näkökulmasta hyvin merkittävä askel. Sellaista ei tule ottaa, mikäli erittäin painavat seikat eivät sitä puolla. Tässä tapauksessa esityksen perustelut eivät vakuuta Suomen Asianajajaliittoa.

Toimivallan siirtyminen esityksessä tarkoitetulla tavalla oikeusviranomaisten ulkopuolelle olisi – vastoin mietinnössä esitettyä – Suomen Asianajajaliiton näkemyksen mukaan olennainen muutos nykyiseen rikesakkomenettelyyn. Koska rikesakkolaki on aikoinaan säädetty perustuslain säätämisjärjestyksessä, tulisi käsillä oleva muutosehdotuskin liiton käsityksen mukaan siten säätää vastaavassa järjestyksessä. Rinnastus erävalvontalain 14 §:n mukaiseen toimivaltaan ei ole täysin oikeaan osunut, koska siinä rikesakon antamisen edellytyksenä on sakon kohteena olevan henkilön suostumus. Automaattisen sakotuksen kohdalla tilanne on toinen, ja eroa on pidettävä periaatteellisesti suurena. Joka tapauksessa lain säätämisjärjestystä koskeva kysymys tulisi saattaa perustuslakivaliokunnan käsiteltäväksi.

Helsingissä 15. syyskuuta 2008

SUOMEN ASIANAJAJALIITTO

Riitta Leppiniemi
Suomen Asianajajaliiton puheenjohtaja, asianajaja

LAATIJA
Antti Riihelä
asianajaja, Asianajotoimisto Antti Riihelä Oy, Helsinki

Suomen Asianajajaliiton lausunnot valmistellaan oikeudellisissa asiantuntijaryhmissä, joiden toiminnassa on mukana noin 120 asianajajaa. Tämä lausunto on valmisteltu rikosoikeuden asiantuntijaryhmässä.

Palaa otsikoihin