14.11.2008
LAUSUNTO osakkeenomistajien oikeuksien käyttämisestä annetusta direktiivistä
Dnro 33/2008Lausuntopyyntönne OM 26/41/2007, 8.10.2008
OSAKKEENOMISTAJIEN OIKEUKSIEN KÄYTTÄMISESTÄ ANNETUN DIREKTIIVIN (2007/36/EY) VOIMAANSAATTAMINEN
Oikeusministeriö on pyytänyt Suomen Asianajajaliiton lausuntoa otsikossa mainitun direktiivin voimaansaattamisesta Suomessa (luonnos hallituksen esitykseksi Eduskunnalle osakeyhtiölain, arvopaperimarkkinalain ja vakuutusyhtiölain muuttamisesta). Suomen Asianajajaliitto lausuu kunnioittavasti seuraavaa.
1 Yleistä
Esitysluonnoksessa direktiivin voimaansaattaminen ehdotetaan toteutettavaksi suhteellisen vähin osakeyhtiölain ja muiden lakien muutoksin. Tällaista pyrkimystä voidaan pitää perusteltuna, sillä Suomen oikeudessa ei lähtökohtaisesti ole ollut sellaisia puutteita, joita korjaamaan direktiivi on tarkoitettu.
Jäljempänä kiinnitetään huomiota eräisiin esitysluonnoksen yksityiskohtiin, joita tulisi jatkovalmistelussa edelleen harkita. Yleisesti ottaen esitysluonnos antaa vaikutelman, että sitä ei ole tarkoitettu valmiiksi hallituksen esityksen tekstiksi, vaan mieluumminkin luonnokseksi, jonka perusteella oikeusministeriön keskeisiä linjauksia voidaan arvioida.
2 Yksityiskohtaiset havainnot
4:2 §.
Ehdotettu lakiteksti jättää avoimeksi sen, onko tarkoitus jollakin tavalla todentaa se, että osakkeenomistaja todella oli osakkeenomistajana täsmäytyspäivänä. Osakekauppatilanteeseen säännös tuo uuden vivahteen, sillä ostajalla ei liene mitään täysin vedenpitävää keinoa estää myyjää ilmoittautumasta jälkikäteen osakasluetteloon. Toisaalta ostajalla lienee intressi pyytää myyjää ilmoittautumaan jälkikäteen osakasluetteloon ja sen jälkeen pyytää tältä valtakirjaa äänestämistä varten.
Säännöksen perusteluissa todetaan, että ilmoittautuminen omistajaksi olisi sidottu yhtiökokouksen viimeiseen ilmoittautumispäivään. Säännöksen sanamuoto ei kuitenkaan tue tätä kannanottoa, vaan arvo-osuusjärjestelmään voidaan liittyä yhtiökokoukseen asti. Tämä saattaa johtaa vaikeuksiin yhtiökokouksen käytännön toteuttamisen kanssa.
Säännöksen perusteluissa viitataan siihen, että täsmäytyspäivän määräämiseen APK:n säännöissä liittyisi perustuslaillisia ongelmia. Perusteluista ei käy ilmi, miksi juuri tämän asian sääntely sinänsä hyvin laajoissa APK:n säännöissä olisi perustuslaillinen ongelma.
Säännöksen perusteluissa viitataan valmistelun aikana esillä olleeseen toiseen vaihtoehtoon ”lyhentää ennakkoilmoittautumisaikaa”. Lainkohtaan ehdotetussa muutoksessa ei kuitenkaan ilmeisesti ole ensisijaisesti kysymys ennakkoilmoittautumisen lyhentämisestä, vaan keinosta estää niin sanottu share blocking.
Pykälän ehdotetusta sanamuodosta on vaikea lukea sitä, mitä pykälässä pyritään sääntelemään.
5:5 §.
Säännöksessä esitetty neljän viikon sääntö on epäilemättä pragmaattinen. Samalla se on kuitenkin ongelmallinen lain yleisen rationaliteetin näkökulmasta: miten on ymmärrettävä tällainen säännös, jolla ei ilmeisesti voi olla mitään vaikutusta Suomen oikeuden sisältöön? Onko säännöksestä kuitenkin tehtävä sellainen vastakohtaispäätelmä, jonka mukaan yksityisessä yhtiössä jossakin tilanteessa neljä viikkoa ennen kokouskutsun toimittamista tullut vaatimus olisi katsottava liian myöhään tulleeksi?
Ehdotetun säännöksen sijasta olisi vielä kerran arvioitava, tarvitaanko Suomen oikeuteen vaatimuksen tekoa koskeva nimenomainen määräaika.
5:8 §.
Säännöksessä ehdotetaan, että osakkeenomistaja voisi vapaasti määrätä asiamiehiä yhtiökokoukseen. Jokaisella asiamiehellä voisi lisäksi olla avustaja. Säännöksen perusteluista ei käy ilmi minkäänlaisia rajoituksia osoitettavien asiamiesten määrään. Ilmeisesti edellytyksenä ei edes ole se, että jokainen asiamies valtuutettaisiin äänestämään vähintään yhdellä erillisellä osakkeella, vaan yhden osakkeen omistaja voisi nimetä useita asiamiehiä edustamaan itseään. Olipa säännöksen tulkinta kumpi tahansa, se johtaa monissa yhtiöissä siihen, että yhtiökokous voi tosiasiallisesti muodostua julkiseksi tilaisuudeksi. Edelleen olisi käsiteltävä sitä, miten yhtiökokous olisi tarkoitus järjestää tilanteessa, jossa yhden osakkeenomistajan asiamiehiä ilmoittautuu enemmän kuin salissa on istumapaikkoja. Tällainen periaatteellisesti verraten merkittävä muutos ansaitsisi huomattavasti nykyistä laajempaa käsittelyä ehdotuksessa. Muutoksen tarkoituksenmukaisuutta voidaan epäillä.
Ehdotuksen 2 momentissa säädettäisiin, että asiamiehen oikeutta edustaa useita osakkeenomistajia ei saisi rajoittaa pörssiyhtiössä. Suomen oikeuden kanta lienee kuitenkin jo nyt se, että tuollainen rajoitus ei ole tehokas, vaikka sellaista aina silloin tällöin käytännössä näkeekin – näin todetaan kahdessa johtavassa kommentaarissa. Siten olisi riittävää, että asia todettaisiin ehdotuksen perusteluissa, jos sekään on tarpeen. Ehdotus johtaa lisäksi vastakohtaisjohtopäätökseen, jonka mukaan tällainen rajoitus olisi – vastoin ilmeisesti vallitsevaa kantaa - mahdollinen muissa kuin pörssiyhtiöissä.
5:12 §.
Säännöksen sisältämää periaatetta voitaisiin hyvin korostaa ottamalla asiasta maininta hallituksen esityksen perusteluihin. Tämäntapaisia seikkoja ei osakeyhtiölaissa ole muutenkaan nimenomaisesti säädetty.
Toisaalta on kiinnitettävä huomiota siihen, että säännöksessä tarkoitettu menettely voi johtaa merkittäviin käytännöllisiin ongelmiin yhtiöissä, joissa on tarkoitus käyttää valmiita äänestyslippuja. Jos osakkeenomistaja saa vapaasti jakaa äänensä, se tarkoittaa, ettei valmiita äänestyslippuja voida käyttää. Jää epäselväksi, miten äänestys sellaisessa tilanteessa toteutetaan.
5:16 §.
Ehdotettu muutos pykälän alkuosaan (”postin taikka tietoliikenneyhteyden tai muun”) on ilmeisen tarpeeton, mikä todetaan myös pykälän perusteluissa. On jossakin määrin epäselvää, miksi pykälän loppuosaan ehdotetaan muutosta. Ilmeisesti muutettu sanamuoto sisältää lisäyksenä suhteessa voimassa olevaan lakiin sen, että kutsussa on mainittava myös ”menettelyistä ja edellytyksistä”, joita osallistuminen vaatii. Jos näin on, riittänee, että voimassa olevaan lakitekstiin sisällytetään sanat: ”sekä osallistumisen edellyttämistä menettelyistä ja edellytyksistä”. Sanat lisättäisiin sanojen ”…on mainittava yhtiökokouskutsussa” edelle.
5:19 §.
Yhtiökokouskutsuaikaa koskeva kysymys on päätetty ratkaista siten, että pörssiyhtiöille asetetaan oma kokouskutsuaika. Jos näin katsotaan tarpeelliseksi toimia, säännös voitaisiin kirjoittaa esimerkiksi seuraavasti: ”Jos yhtiön osake on arvopaperimarkkinalaissa tarkoitetun julkisen kaupankäynnin kohteena Suomessa tai sitä vastaavan kaupankäynnin kohteena muussa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa, kokouskutsu on toimitettava viimeistään kolme viikkoa ennen yhtiökokousta.” Muualla laissa käytetään sanaa ”viimeistään” eikä ”vähintään”.
Jatkovalmistelussa olisi vakavasti harkittava, onko lakitekstiä pakko rasittaa toistuvalla viittauksella: ”arvopaperimarkkinalaissa tarkoitetun julkisen kaupankäynnin kohteena Suomessa tai sitä vastaavan kaupankäynnin kohteena muussa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa”, vai olisiko tämä ilmaistavissa jollakin kätevämmällä tavalla.
5:22 §.
Lainvalmistelussa on valittu ratkaisu, jonka mukaan eräät kokouskutsun julkistamista koskevat säännökset otetaan arvopaperimarkkinalakiin. Perustelu tälle ratkaisulle oli aikaisemmin se, että näin toimien direktiivin yksityiskohtaisten vaatimusten rikkomiseen ei voitaisi perustaa yhtiökokouksen pätemättömyyttä. Nyt viittaussäännöksen perusteella ollaan kuitenkin mitä ilmeisimmin täsmälleen samassa tilanteessa kuin jos säännös olisi suoraan osakeyhtiölaissa.
Lainvalmistelu toimii yleensä tehokkaimmin silloin, kun vastuuta ei ole jaettu eri ministeriöiden kesken. Koska ei näytä olevan perustetta säätää kokouskutsua koskevista tiedonantosäännöksistä arvopaperimarkkinalaissa, näyttäisi perustellulta ottaa säännökset osakeyhtiölakiin. Koska säännös koskee vain julkisen kaupankäynnin kohteena olevia yhtiöitä, se voitaisiin ottaa 5 luvun loppuun erillisen väliotsikon jälkeen.
Pykälässä ehdotetusta viittauksesta ei käy ilmi, mitä viitatussa kohdassa säädetään. Osakeyhtiölain kokonaisuudistuksessa tällaista lukijaa tarpeettomasti rasittavista viittauksista pyrittiin pääsemään eroon. Milloin viittaukset ovat tarpeen, on viittauksesta syytä käydä ilmi yleisellä tasolla, mitä viitatussa säännöksessä säädetään.
5:23.5 §
Säännös vaikuttaa tarpeettomalta. Säännöksessä tarkoitetut äänestystiedot käyvät ilmi jo nykyisen lainsäädännön mukaan julkisista asiakirjoista ja ilmeisesti käytännöllisesti katsoen aina myös yhtiökokouspöytäkirjasta. Olisi vielä kerran arvioitava, tarvitseeko lakia rasittaa tällaisella säännöksellä. Säännöksen viimeinen virke lienee kuitenkin otettava lakiin.
9:7 § ja 9:18 §.
Luonnokseen on otettu myös säännöksiä osakeantipäätöksen rekisteröimisestä. Luonnoksessa ei perustella, mitä varten osakkeenomistajien ja muiden sijoittajien ei olisi tarpeen olla tietoisia jo tehdystä osakeantipäätöksestä silloin, kun antipäätös koskee yhtiön hallussa olevia omia osakkeita. Tähän asti sääntelyn tarkoituksena on ollut se, että yhtiön osakkeista kiinnostunut näkisi kaupparekisteristä, miten liikkeessä olevien osakkeiden määrä voi muuttua.
Saattaa olla, että säännöstä kirjoitettaessa oletuksena on ollut nykyisen varainsiirtoverosääntelyn jatkuminen, jolloin yhtiön hallussa olevien omien osakkeiden määrä on suhteellisen rajallinen, joskaan ei missään tapauksessa merkityksetön. Jos varainsiirtoverosääntely kuitenkin kehittyy nykyisestä, on todennäköistä, että yhtiöiden hallussa olevien omien osakkeiden määrä lisääntyy merkittävästi ja nyt käsillä olevan kysymyksen merkitys kasvaa olennaisesti.
Arvopaperimarkkinalain 2:6f §.
Säännöksessä käytetään ilmaisuja ”selostettava”, ”kuvattava” ja ”mainittava”. Jatkovalmistelussa olisi harkittava, että käytettäisiin osakeyhtiölaissa omaksuttuja ilmauksia, kuten ”selvitys”. ”Mainita” -sanaa on laissa käytetty jo aikaisemminkin.
3 Teknisiä havaintoja
Edellä on kiinnitetty huomiota muutamiin teknisiin epäkohtiin pykälien muotoilussa. Lisäksi voidaan kiinnittää huomiota siihen, että esitysluonnoksen yksityiskohtaiset perustelut sisältävät merkittävän määrän sellaista ainesta, joka ei kuulu yksityiskohtaisiin perusteluihin, vaan yleisperusteluihin. Esimerkiksi 4:2 §:n perusteluista suuri osa on syytä siirtää yleisperusteluihin, jolloin säännöksen tulkinnan kannalta relevantti aineisto tulee paremmin esille.
Helsingissä 14. marraskuuta 2008
SUOMEN ASIANAJAJALIITTO
Riitta Leppiniemi
Suomen Asianajajaliiton puheenjohtaja, asianajaja
LAATIJA
Manne Airaksinen, asianajaja,
Asianajotoimisto Roschier Oy
Suomen Asianajajaliiton lausunnot valmistellaan oikeudellisissa asiantuntijaryhmissä, joiden toiminnassa on mukana noin 120 asianajajaa. Tätä lausuntoa on valmisteltu yhtiöoikeuden asiantuntijaryhmässä.
