Asianajajaliiton tiedotteita ja lausuntoja
Lausunto yleissopimusluonnoksesta naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemiseksi
Dnro 60/2009
Lausuntopyyntönne HEL 7848-30, 22.12.2009
LAUSUNTO LUONNOKSESTA NAISIIN KOHDISTUVAN VÄKIVALLAN JA PERHEVÄKIVALLAN EHKÄISEMISTÄ JA NIIDEN VASTAISTA TOIMINTAA KOSKEVAKSI YLEISSOPIMUKSEKSI
Suomen Asianajajaliitolta on pyydetty lausuntoa ulkoasiainministeriölle Euroopan neuvoston ministerikomitean perustaman ad hoc -komitean laatimasta sopimusluonnoksesta liittyen naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja perheväkivaltaa vastaan.
Sopimuksen tarkoitus on estää naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja perheväkivaltaa sekä edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa. Tarkoitus toteutetaan luomalla yleismaailmalliset toimintaperiaatteet väkivallan uhrien suojelemiseksi ja auttamiseksi. Sopimuksella lisätään kansainvälistä yhteistyötä naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjumiseksi sekä edistetään näihin liittyvän tiedon hankkimista. Sopimuksen ehtojen voimaansaattamista valvotaan erityisen perustettavan valvontajärjestelmän kautta.
Suomen Asianajajaliitto pitää sopimusluonnoksen peruslinjauksen mukaisesti tarpeellisena edistää naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjuntaa luonnoksessa esitetyillä tavoilla lainsäädännön, tiedottamisen ja kouluttamisen kautta.
Suomen Asianajajaliitto toteaa, että naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan vastaisen toiminnan painopisteen tulee olla väkivallan ehkäisyssä. Ihmisoikeusperustaltaan tällaisessa väkivallassa on kysymys syrjinnästä, jolloin väkivallan ehkäiseminen edellyttää kulttuurin muuttamista, joka puolestaan edellyttää pitkäjänteistä työtä. Kattava ehkäisytyö sisältää ennen kaikkea eri tahoille suunnattua koulutus- ja valistustoimintaa. Sopimusluonnoksen III kappaleessa näihin toimiin on kiitettävästi kiinnitetty huomiota paitsi tietoisuuden lisäämisen, myös opetusohjelmiin otettavan koulutuksen ja valistuksen kautta. Myös rikoksentekijöille suunnatut hoito-ohjelmat ovat omalta osaltaan tärkeä keino ennaltaehkäistä erityisesti seksuaalista väkivaltaa.
Sopimusluonnoksen 24 artiklassa ehdotetaan kriminalisoitavaksi toisen tarkoituksellinen, vakava psyykkinen alistaminen. Ottaen huomioon sen, että eräiden arvioiden mukaan psyykkinen väkivalta on yleisin väkivallan muoto, sen vakavien
muotojen kriminalisointi on sinänsä kannatettavaa. Psyykkisellä väkivallalla on kuitenkin niin lukuisia esiintymismuotoja (kiristys, uhkailu, väheksyminen, pilkkaaminen, nöyryyttäminen, taloudellinen hyväksikäyttö/alistaminen) että rajanveto- ja määrittelykysymykset tulisivat olemaan äärimmäisen vaikeita. Käytännön ongelmia liittyisi myös näyttökysymyksiin, koska (kotona tapahtuvalla) henkisellä väkivallalla on usein vielä vähemmän ulkopuolisia todistajia kuin fyysisellä väkivallalla. Toisaalta rikoslaissamme voimassaolevat kunnianloukkausta, laitonta uhkausta ym. koskevat säännökset kattavat jo ainakin eräät henkisen väkivallan muodot.
Sopimusluonnoksessa naisiin kohdistuvan sukupuolistuneen väkivallan kirjo on tunnistettu fyysisestä ja seksuaalisesta pari- ja lähisuhdeväkivallasta seksuaaliseen häirintään, naiskaupasta prostituutioon, patriarkaattisen kunnian nimissä tehtyyn sukuväkivaltaan, pakkoavioliittoihin ja väkivaltaisiin perinteisiin kuten sukuelinten silvontaan. Sopimusluonnoksen rikosoikeutta käsittelevät artiklat koskevat näitä väkivallan ilmenemismuotoja.
Artiklassa 25 kriminalisoitavaksi esitetty vainoaminen (stalking) koskee tilanteita, jossa henkilö jatkuvasti seuraa, katselee tai on ei-toivotusti yhteydessä kohteeseensa. Vainoamisen kriminalisoinnin tarpeesta on käyty Suomessa runsaasti keskustelua. Kriminalisoinnin vastustajat ovat vedonneet mm. siihen, että monet vainoamiseen liittyvät teot, kuten uhkailu tai kotirauhan rikkominen, on jo erikseen laissa kielletty ja lähestymiskiellon määräämisellä voidaan puuttua uhkaavaan tai häiritseväksi koettuun käyttäytymiseen. Lainsäädännöllä voidaan myös ainoastaan rajallisesti puuttua ihmisten käyttäytymiseen.
Tutkimusten mukaan vainoajan uhrit kokevat vainoamisen erittäin stressaavaksi, useimmat heistä kärsivät erilaisista psyykkisistä ongelmista kuten ahdistuksesta ja unettomuudesta. Uhrin näkökulmasta vainoamisen erillinen kriminalisointi olisikin perustelua. Euroopan maista ainakin kahdeksan on erikseen kriminalisoinut vainoamisen. Kaikissa näissä on käytössä myös lähestymiskieltoa koskeva lainsäädäntö.
Jo olemassa olevasta, kattavasta sääntelystämme johtuen, meillä vainoamisen erillinen kriminalisointi tarkoittaisi käytännössä sitä, että teot, jotka nykyisen lainsäädännön mukaan ovat rangaistavia ainoastaan, jos henkilölle on määrätty lähestymiskielto, tulisivat rangaistaviksi ilman oikeuden erikseen asiassa antamaa lähestymiskieltopäätöstä. Toisin sanoen toisen epäasiallinen seuraaminen, tarkkaileminen, yhteyden ottaminen tai sellaisen yrittäminen olisivat laissa rangaistavaksi säädettyä toimintaa. Tekijän kannalta tämä tarkoittaisi sitä, että hänen pitäisi ilman erillistä kieltoa ymmärtää, että kohdetta ei saa seurata tai häneen ottaa yhteyttä.
Asianajajaliitto toteaa, että erillisen kriminalisoinnin sijasta on edelleen tarkoituksenmukaisempaa säilyttää edellä mainitun kaltainen toiminta lähestymiskieltosääntelyn sisällä. Toisin sanoen asia saatetaan ensin tuomioistuimen ratkaistavaksi, jolloin tutkitaan, onko kysymyksessä tilanne, jossa toiminta on syytä määrätä erikseen rangaistavaksi. Itse lähestymiskiellon määräämistä ja valvomista voitaisiin tehostaa nykyisestä muuttamalla kiellon määräämisen edellytyksiä tai esimerkiksi lisäämällä viranomaisapua kiellon vireillepanossa ja valvonnassa.
Mikäli alati muuttuvassa yhteiskunnassamme jokin muu vainoamisen muoto olisi vielä sääntelemättä tai tarvetta uudenlaisen toiminnan sääntelylle ilmaantuisi, olisi erillinen kriminalisointi tällöin perusteltua. Kysymyksessä voisi tällöin olla esimerkiksi internetin välityksellä tapahtuva toiminta, jota voimassaoleva lainsäädäntö ei kata.
Seuraamuksia koskevassa artiklassa 34 todetaan muun ohella, että sopijaosapuolet voivat käyttää sanktioina varsinaisten rangaistusten ohella esimerkiksi valvontaa taikka vanhemman oikeuksien peruuttamista. Viimeksi mainittu on oikeusjärjestelmällemme vieras ajatus, koska lasten huoltoa ja tapaamisoikeutta koskeva sääntely Suomessa lähtee lapsen oikeuksista. Tapauksissa, joissa vanhempi kohdistaa väkivaltaa lapsiinsa, tapaamisoikeutta voidaan rajoittaa tai poistaa se kokonaan. Kysymys ei tässä kuitenkaan pidä olla vanhemmalle asetetusta sanktiosta, vaan lapsen suojelemisesta.
Myös artiklassa 45 mainittu vaihtoehtoisten riidanratkaisumenetelmien kielto siltä osin kuin se koskee sovittelua, on vallitsevan ajatusmaailman vastainen, kun sovittelun mahdollisuutta erilaisissa konflikteissa on päinvastoin jatkuvasti pyritty lisäämään. Sovittelussa rikoksentekijälle ja uhrille järjestetään mahdollisuus puolueettoman sovittelijan välityksellä kohdata toisensa luottamuksellisesti, käsitellä rikoksesta sen uhrille aiheutuneita henkisiä ja aineellisia haittoja sekä pyrkiä omatoimisesti sopimaan toimenpiteistä niiden hyvittämiseksi. Keskeisiä restoratiivisia arvoja sovittelussa ovat kunnioittava vuoropuhelu, vastuunotto, hyvitys, moraalinen oppiminen ja uusien haitallisten tekojen ehkäisy. Erityisesti perheensisäisessä väkivallassa sovittelusta voisi olla sekä tekijälle että uhrille enemmän hyötyä kuin rikosoikeudenkäynnistä. Tämän mahdollisuuden kieltäminen ei sopimusehdotuksessa tarkoitetuissa asioissa ole perusteltua.
Artiklassa 47 käsitellään avioliiton kautta saadulla oleskeluluvalla maassa oleskelevan asemaa. On erityisen tärkeää taata lainsäädännöllä väkivallasta kärsivälle osapuolelle mahdollisuus avioliiton päättyessä saada oleskelulupa avioliitosta tai sen kestosta riippumatta. Pelko joutua poistetuksi maasta mikäli avioliitto väkivaltaisen puolison kanssa päättyy, on usein niin voimakas, että väkivaltaa kokeva jää väkivaltaiseen suhteeseensa.
Sopimuksessa tarkoitetut muut toimet naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemiseksi ovat suurimmaksi osaksi sellaisia, jotka lainsäädäntömme jo kattaa.
Helsingissä, 26. tammikuuta 2010
SUOMEN ASIANAJAJALIITTO
Riitta Leppiniemi
Suomen asianajajaliiton puheenjohtaja, asianajaja
LAATI
Asianajaja Anu Ryynänen, Asianajotoimisto Halonen Oy, Helsinki
Suomen Asianajajaliiton lausunnot valmistellaan oikeudellisissa
asiantuntijaryhmissä, joiden toiminnassa on mukana noin 120 asianajajaa. Tätä
lausuntoa on valmisteltu rikosoikeuden asiantuntijaryhmässä.